Artikkelit

Kommentti: Yleistä linjaa palkankorotuksista ei ollut8.5.2018

Keskustelu valtakunnansovittelijan siirtymisestä Teknologiateollisuus ry:n palvelukseen käy edelleen vilkkaana.

Aiemmin julkaistussa blogissani arvioin, ettei Minna Helle hoitanut virkaansa siten, kuin sitä lain mukaan tulisi hoitaa. Eilisessä Helsingin Sanomien analyysissä todetaan, että esittämäni perusteet (joita on kuultu myös muilta julkisessa keskustelussa) ovat huteralla pohjalla.

Koen, että tähän tärkeään asiaan esittämäni kritiikki on perusteltua:

Sovittelijan tehtävä on sovitella työriitoja. Helle kuitenkin ryhtyi olemattoman yleisen palkankorotustason vartijaksi ja ilmoitti sen julkisesti vuoden 2017 maaliskuussa mm. Teknologateollisuuden Visio-lehdessä. Tämä ulostulo oli omiaan hankaloittamaan ja pitkittämään keskeneräisiä tai alullaan olevia neuvotteluja sekä johti työtaisteiluihin.

Mikä sitten on se paljon puhuttu yleinen linja? Aiemmin ns. yleinen linja palkankorotustason osalta on syntynyt keskitettyjen ratkaisujen kautta. Viime vuonna työmarkkinakeskusjärjestöt neuvottelivat pitkään ns. Suomen mallista, joka onnistuessaan olisi synnyttänyt palkkaratkaisun osalta yleisen linjan. Ratkaisua Suomen mallista ei kuitenkaan syntynyt ja näin ollen myöskään yleistä linjaa ei muodostunut.

Tämän jälkeen käynnistyi liittokierros, jossa neuvotteluja käydään liittojen kesken eri toimialojen lähtökohdista. Nämä kierrokset ovat usein aiemmin edenneet "nousevin huudoin" eli viimeisenä neuvotteluratkaisun tehnyt on saattanut saada paremmat palkankorotukset sopimukseensa kuin ensimmäisenä aloittanut. Tästäkin syystä työnantajaliitot ovat halunneet keskitettyjä tai koordinoituja neuvottelukierroksia. Ja tästä jälleen oli kyse myös syksyn kierroksella.

Helle otti poikkeuksellisen voimakkaasti kantaa jo viime keväänä, ettei neuvotteluissa mennä yli yleisen linjan. Kuukausien kuluttua tästä ulostulosta Teknologiateollisuus ja Teollisuusliitto solmivat työehtosopimuksen, jonka palkankorotustaso nimettiin yleiseksi linjaksi. Korostan, että tällöin muilla toimialoilla neuvottelut olivat vielä täysin kesken ja esimerkiksi julkisella sektorilla vasta alkamassa.

Tahtipuikko neuvottelukierroksen osalta on selvästi ollut teknologiateollisuudessa. Ja nyt viime päivien uutisten valossa on aiheellista pohtia, missä vaiheessa viime vuotta tämä ns. yleinen linja lukkiutui tälle tasolle, joka toteutui? Työnantajasektorille tämä luonnollisesti oli tavoitteenakin, mutta missä mittakaavassa siihen saatiin vetoapua sovittelijalta? Toimiko joku marionettina?

Virkamies on esteellinen muun muassa silloin, jos luottamus hänen puolueettomuuteensa muusta erityisestä syystä vaarantuu. Sovittelijan olisi siten pitänyt jäävätä itsensä välittömästi sovittelutoiminnasta aloittaessaan alustavat tai vakavammat keskustelut Teknologiateollisuuden kanssa. Jo pelkästään nyt käytävästä julkisesta keskustelusta on todettavissa, että tämä vaaransi luottamuksen hänen puolueettomuuteensa.

Valtakunnansovittelijan siirtyminen Teknologiateollisuuden leipiin kesken kauden on herättänyt perusteltua keskustelua luottamuksesta. Sen lisäksi on todettava, että pelisilmä nimitysprosessin käynnistämisen ja nimityksen ajoituksen osalta on pettänyt molemmilla osapuolilla täysin. Kannattaisiko nostaa käsi pystyy virheen merkiksi?

Teksti ja lisätiedot:

Ville-Veikko Rantamaula

Yksikönjohtaja

040 832 66 82

[javascript protected email address]

@VVRantamaula