Artikkelit

TRAL-blogi: Kenen pussiin valtakunnansovittelija pelasi?30.4.2018

Valtakunnansovittelija on työmarkkinakentässä erittäin suuri vaikuttaja. Hän on puolueeton toimija, joka pyrkii ratkaisemaan työntekijä- ja työnantajaliittojen väliset työriidat.

Hänellä on valtaa. Suomessa on pakkosovittelu, mutta ei pakkosovintoa. Sovittelija saa osapuolet neuvottelupöytään tarvittaessa vaikka poliisin avulla.
Mutta voiko valtakunnansovittelija olla työntekijä- tai työnantajapuolen "taskussa"? Ja voitaisiinko siitä palkintona antaa vaikkapa johtajan paikka työnantajaliitossa? Toisaalta, onhan se reilua, että se maksaa palkankin, jonka etuja ajaa.

Lain mukaan sovittelijan tehtävä on edistää työmarkkinoiden toimintaa ja sovitella työriitoja, ei vartioida niin sanotun yleisen palkankorotuslinjan toteutumista. Minna Helle kuitenkin toistuvasti ilmoitti aiemmin ennenkuulumattomalla tavalla julkisuudessa, että ”yleisen linjan” yli meneviä palkankorotuksia Bulevardilta eli sovittelijan toimistolta on turha tulla hakemaan. Tämä ei suinkaan edistänyt neuvottelujen etenemistä tai työriitojen mahdollisimman nopeaa sopimista.

Helteen julkinen esiintyminen päinvastoin vähensi työnantajapuolen neuvotteluhaluja ja johti umpikujiin neuvotteluissa. Se myös epäilemättä pitkitti niiden seurauksena syntyneitä työtaisteluja. Valtakunnansovittelija ei siis hoitanut virkaansa kuten sitä lain mukaan tulee hoitaa.

Vieläkin meneillään olevan liittokierroksen avasi syksyllä 2017 Teknologiateollisuus ry:n ja Teollisuusliiton välinen teknologiateollisuuden työntekijöiden työehtosopimuksen solmiminen. Tuolloin Teknologiateollisuus ilmoitti, ettei tämän palkankorotustason yli mennä millään muullakaan toimialalla.

Valtakunnansovittelija puolestaan oli betonoinut tämän jo aiemmin julkisuuteen antamillaan lausumilla. Tuossa vaiheessa kaikkien muiden alojen tilanne niin yksityisellä kuin julkisellakin sektorilla oli avoinna, joissa osassa neuvottelut eivät olleet vielä edes alkaneet. Mikä siis oli yleinen linja? Ei sellaista ollut. Oli vain kahden liiton välinen linja.

Vain reilun puolen vuoden kuluttua Helteen yleisen linjan kiinni naulanneesta teknologisteollisuuden sopimusratkaisusta valtakunnansovittelija ilmoitti siirtyvänsä toisen sopijapuolen, Teknologiateollisuus ry:n työmarkkinajohtajaksi. Olennainen kysymys on se, kuinka pitkään Helteen siirtymistä tähän tehtävään on valmisteltu? Entä mitä sitten olisi tapahtunut, jos häntä ei olisikaan valittu tähän tehtävään?

Teknologiateollisuus ilmoitti tammikuussa virallisesti etsivänsä uutta työmarkkinajohtajaa. Helteen rekrytointiprosessin on täytynyt kestää kuukausia. Tänä aikana hän on sovitellut useita työriitoja, joissa on tehty hänen johdollaan suuria rakenteellisia uudistuksia eri alojen työehtosopimuksiin. Esimerkiksi rahoitusalalla avattiin viikonlopputyö pitkälti työnantajan direktiolla järjestettäväksi. Herää kysymys, miten meneillään ollut rekrytointiprosessi vaikutti sovittelijan toimintaan esimerkiksi tässä tapauksessa? Oliko meillä erotuomari, joka pelasi toisen joukkueen pussiin? Helle on kertomansa mukaan tehnyt työtä muun muassa luottamuksen rakentamiseksi ja avoimuuden edistämiseksi. Miten hänen toimintansa tässä tapauksessa tukee tätä väitettä?

Jos Teknologiateollisuudesta olisi aikoinaan tarjottu vastaavaa työpaikkaa vaikkapa edellisille valtakunnasovittelijoille Jorma Reinille, Esa Lonkalle tai Juhani Saloniukselle, he olisivat luultavasti pitäneet tarjousta typeränä. Helle sen sijaan ei nähnyt ongelmaa jatkaa sovittelijan tehtävässä samaan aikaan, kun kävi neuvotteluja siirtymisestään virallisestikin työnantajaleiriin.

Tämä on työmarkkinahistorian erikoisimpia tapauksia ja vaikuttaa merkittävästi koko valtakunnansovittelijan toimiston arvovaltaan. Helteen välitön irtisanoutuminen tehtävästä ei tätä enää pelasta. Tätä taustaa vasten Helteen nimittäminen sovittelijaksi oli silloiselta työministeri Ihalaiselta raskas virhe.


Teksti ja lisätiedot:

Ville-Veikko Rantamaula

Yksikönjohtaja

040 832 66 82

[javascript protected email address]

@VVRantamaula