TRAL-blogi: Mihin jäsenmaksuni käytetään?14.6.2017

Ammattiliittojen jäsenyydessä yksi eniten jäseniä mietityttävistä asioista on jäsenmaksun suuruus. Jäsenmaksua moititaan usein liian kalliiksi ja moni jäsen pohtii, saako jäsenmaksulleen riittävästi vastinetta vai onko raha järkevämpää käyttää johonkin muuhun.

TRAL:n jäsenmaksujen muodostumista on pyritty avaamaan jäsenillemme mm. kertomalla, mitä kaikkea jäsenmaksun vastineeksi saa. Koska jäsenten tilanteet ja tarpeet ovat erilaisia ja jokaisesta itsestään on kiinni, kuinka paljon kukin jäsenetuja- ja palveluita hyödyntää, saattaa jäsenmaksu tuntua suhteettoman kalliilta niille, jotka hyödyntävät liiton konkreettista palvelutarjontaa vain vähän.

Moni jäsen kokee ammattiliittonsa jonkinlaisena vakuutusyhtiön ja palveluorganisaation välimuotona ja mieltää jäsenyytensä asiakkuudeksi, jolloin myös jäsenmaksu hahmotetaan samalla tavalla kuin kuluttajille tarjottavien palvelujen hinnoittelu. Ammattiliiton jäsenyyden kohdalla eivät kuitenkaan päde samat lainalaisuudet kuin kuluttajamarkkinoilla.

Merkittävimmin jäsenyys eroaa kuluttaja-asiakkuudesta siinä, että ammattiliitot, kuten muutkin järjestöt, ovat sekä olemassaolonsa että toimintansa kannalta merkittävässä määrin sidoksissa jäsenistöönsä. Liittojen toiminta ja käytännössä koko jäsenyyden sisältö tuotetaan jäsenmaksuilla ja myös niiden hallintoelimet muodostuvat liiton jäsenistä.

Samalla tavoin kuin kuluttaja-asiakas, myös ammattiliiton jäsen voi “äänestää jaloillaan”, mutta liiton toiminnan kannalta kyse ei tällöin ole samasta asiasta kuin yrityksillä, joilla asiakaskato on haitaksi bisnekselle ja imagolle. Palkansaajaliikkeelle ongelma on vieläkin laajempi - jokainen “jaloillaan äänestävä” jäsen, joka vaihtaa kenties liian kalliina ja ehkä muutenkin tarpeettomana pitämänsä jäsenyyden pelkkään työttömyyskassan jäsenyyteen tai ammatilliseen järjestäytymättömyyteen, lisää omalta osaltaan järjestäytymisasteen laskua. Tämä rapauttaa koko yhteiskunnassa palkansaajien asemaa, niin kärjistetyltä kuin se kenties kuulostaakin.

Ammatillisen järjestäytymisen perimmäinen syy, kollektiivinen edunvalvonta, tuntuukin usein unohtuvan ammattiliittojen jäsenmaksujen suuruutta koskevassa keskustelussa.

Jokaisen jäsenen tulisi tiedostaa ja muistaa, ettei ammattiliiton jäsenmaksulla ainoastaan osteta itselle palveluja, vaan kyse on kuin onkin myös aatteen kannatuksesta. Kuitenkin suuri osa palkansaajaliikkeen saavutuksista tuntuu kuuluvan historiaan, eivätkä saavutetut edut konkretisoidu jäsenille samalla tavalla kuin henkilökohtaiset jäsenpalvelut. Tästä syystä on ymmärrettävää, että moni pitää kyseenalaisena sitä, pitäisikö tästäkin lystistä muka olla valmis maksamaan jotakin. Eikö riitä, että kantaa oman kortensa kekoon hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseksi maksamalla veronsa? Eikö jäsenmaksu voisi määräytyä yksilöllisesti siten, että jokainen maksaa vain niistä palveluista, joita itse käyttää?

Moni ei ehkä ole tullut ajatelleeksi, ettei ammattijärjestöjen toimintaa rahoiteta julkisista varoista. Palkansaajien edunvalvonnan ainoina rahoittajina ovat suomalaiset palkansaajat itse, tarkemmin sanottuna ammattiliittojen jäsenet. Ei siis riitä, että "jotkut muut" ovat jäsenenä ja huolehtivat kollektiivisesta edunvalvonnasta, jonka hedelmistä kaikki pääsevät automaattisesti nauttimaan. Samasta syystä jäsenyyttä ei myöskään voida hinnoitella jokaiselle jäsenelle erikseen yksilöllisen palvelujen käyttöasteen mukaan.

Ammattiliiton jäsenyydessä on pohjimmiltaan kyse yksilön saamaa hyötyä suuremmasta asiasta, yhteiskunnan ja työmarkkinoiden toimivuuden kehittämisestä, josta hyötyvät lopulta kaikki osapuolet.

Ilman jäseniä ja heidän suorittamiaan jäsenmaksuja kollektiivisen työmarkkinaedunvalvonnan kivijalka murenee.

Omaan henkilökohtaiseen tilanteeseen liittyvän yksilöllisen avun saaminen mm. liiton palvelutoiminnan kautta on ikään kuin kirsikka kakun päällä, vaikka varmasti moni jäsen kokee, että juuri tämä on se, mistä he jäsenmaksua maksavat. Asiaa on kuitenkin syytä muistaa tarkastella laajemmin kuin yksilön näkökulmasta.

Voittoa tavoittelemattomana järjestönä kaikki keräämämme jäsenmaksut käytetään tavalla tai toisella liiton toiminnan ylläpitämiseen ja palvelujen tuottamiseen jäsenillemme. Jäsenmaksuja voi, ja pitääkin, siis tarkastella myös siitä näkökulmasta, mitä kaikkea niillä rahoitetaan. Jäsenmaksutuotoilla katetaan TRAL:n toimitilojen kustannukset, henkilöstön palkat ja matkakulut, uusien palvelumuotojen ja tietojärjestelmien kehittäminen, tilaisuuksien järjestäminen ja ulkopuolisten luennoitsijoiden palkkiot, jäsenille tarjottavat jäsenedut, vakuutusmaksut, tutkimustoiminta, markkinointimateriaalin tuottaminen ja Tradenomi-lehden toimittaminen sekä Akavan ja YTN:n jäsenmaksut.

Työttömyyskassan jäsenmaksu, joka muodostaa suuren osa vuosittaisesta jäsenmaksusta, on meille vain läpikulkuerä, joka tilitetään jokaisen jäsenen osalta täysimääräisenä IAET-kassalle. Ammatillisen edunvalvonnan toteuttaminen on läsnä kaikessa toiminnassamme, minkä vuoksi sille itsessään on vaikea määritellä erillistä hintalappua. Yhtä kaikki se muodostaa sekä TRAL:n että muiden ammattiliittojen toiminnan kivijalan.

Katriina Matinhelmi

Tiiminvetäjä

020 155 8807

[javascript protected email address]